Jänis Suomessa: kaksi lajia, vastakkaiset kehityssuunnat

Metsäjänis (Lepus timidus) esiintyy koko maassa Lapin tuntureilta saaristoon. Se viihtyy metsissä, soiden reunoilla, purojen varsilla ja nuorissa taimikoissa, ja pohjoisessa se voi liikkua myös puurajan yläpuolella^[3].

Rusakko (Lepus europaeus), jota käsittelemme rusakkoa koskevassa artikkelissamme, on ennen kaikkea maatalousmaiseman laji. Suomessa sen levinneisyys painottuu etelän ja lännen viljelymaille, mutta se levittäytyy edelleen, ja nopeimmin leviäminen etenee maan itäosiin^[2].

Luonnonvarakeskus Luke on seurannut pienriistanisäkkäitä vuodesta 1989 lähtien pysyvillä riistakolmioilla tehtävien lumijälkilaskentojen avulla. Vuoden 2024 raportin mukaan metsäjäniksen kantaindeksi on pienentynyt noin puoleen 36 vuodessa; lasku on ollut jyrkintä etelässä ja maltillisempaa maan keskiosissa, kun taas pohjoisen kannat ovat pysyneet lähes vakaina noin kahdenkymmenen vuoden ajan^[2].

Rusakon kehitys on päinvastainen: sen kannat ovat samana aikana vähintään kymmenkertaistuneet niin etelässä, keskiosissa kuin pohjoisessakin, vaikka kasvun tarkka suuruus on epävarma^[2].

Suomen ympäristökeskus SYKE luokittelee metsäjäniksen elinvoimaiseksi (LC) ja arvioi sen suojelutason suotuisaksi luontodirektiivin tarkoittamalla tavalla; laji kuuluu direktiivin liitteeseen V^[3]. Lajiesittelyssä todetaan kuitenkin, että kanta on pienentynyt etelässä noin 40 % kolmessakymmenessä vuodessa. Tarkkaa syytä ei tunneta; mahdollisina tekijöinä mainitaan vähälumiset talvet, joiden aikana valkoinen talviturkki erottuu ympäristöstä, tehometsätalouden myötä vähentyneet tiheiköt, kilpailu rusakon kanssa, jonka kanssa metsäjänis voi risteytyä, sekä ketun ja ilveksen saalistus. Metsästyspainetta ei pidetä vähenemisen syynä^[3].

Suomessa metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle, joka voi vuokrata sen eteenpäin; yli 4 000 metsästysseuraa hallinnoi näin laajoja alueita. Jokainen metsästäjä maksaa vuosittain riistanhoitomaksun, ja metsästysajat julkaisee Suomen riistakeskus^[5]. Riistaeläinten rauhoitusajoista säädetään metsästyslain nojalla valtioneuvoston asetuksella^[4].

Luke arvioi saaliit vuosittain metsästäjille tehtävän kyselyn perusteella: vuonna 2024 saaliiksi saatiin laitoksen arvion mukaan 67 000 metsäjänistä ja 59 000 rusakkoa^[1]. Vertailun vuoksi SYKE muistuttaa, että metsäjäniksen viimeaikaiset saaliit ovat vain noin neljännes 1990-luvun alun saaliista^[3].

Suomen metsästyslaki (615/1993) kieltää Suomessa luontaisesti esiintymättömän riistaeläinlajin tai -kannan maahantuonnin ja luontoon päästämisen ilman Suomen riistakeskuksen lupaa, ja riistakeskuksen on evättävä lupa, jos toimenpiteestä voi aiheutua haittaa luonnolle tai riistakannoille^[4]. Selvitä kaikissa hankkeissa asia Suomen riistakeskuksesta. Oppaamme jäniksen luontoon palauttaminen esittelee perusvarotoimet ranskalaisesta näkökulmasta.

GIBIS on Ranskan Isèren departementissa, Chattessa, toimiva riistankasvattaja, joka kasvattaa siellä nuoria rusakoita ja tarjoaa myös Keski-Euroopasta pyydystettyjä rusakoita: katso jäniksemme. Tämän sivun kuvat esittävät lajia sen luontaisessa ympäristössä eivätkä ole meidän eläimiämme.